Shingo Masuda aloitti Sirkus Magentan harrastajana vuonna 2013. Vuosien varrella harrastuksesta kasvoi sivuammatti ohjaajana ja esiintyjänä. Tässä haastattelussa Shingo kertoo omasta matkastaan ja sirkuksen merkityksestä elämässään.
Mä olen Shingo, 137 v. (ihmisten iässä 57 v.), virkahenkilö, joka pelastaa maailman metsiä ja tykkää akrobatiasta. Mun ”päälaji” on pariakrobatia, mutta teen yhtä mieluusti erilaisia ryhmäjuttuja.
Kävin sata vuotta sitten poikani Sasken kanssa isi–poika-lattia-akrobatiatunneilla. Kerran ope oli kipeänä ja sijaisena oli pariakro-opettaja. Päätin jo silloin, että kun lopetan aktiivisen tanssiurani, haluan kokeilla partsaa.
Vuosi taisi olla 2013, kun aika koitti ja ilmoittauduin Magentan pariakrobatian alkeiskurssille Mikael Agricolan katakombiin. Antti oli opena tietenkin. Eka tunti meni ihmetellessä termejä, mikä on ”lentäjä” ja mikä ”beissi”. Mennessään se vei joka tapauksessa.
Sirkuksesta läheisiä ystäviä ja epäonnistumisten sietokykyä
Sirkuksen myötä on tuttavapiiri uusiutunut aika lailla, sillä sirkus näyttää tuottavan hyvin tiiviitä ja läheisiä ystäviä. Osasta on tullut sirkuksen kokopäiväisiä ammattilaisia, osasta maailmaa kiertäviä esiintyjiä ja ties vaikka mitä. Nykyään vietämme aikaa yhdessä jopa joitakin hetkiä puhumatta sirkuksesta. Joskus pikkujouluissa, aina juhannuksina, synttäreillä, laskettelemassa ja välillä metsissä.
Vaikka aloitinkin sirkuksen kypsällä iällä, olen kasvanut ja oppinut uusia ja ihmeellisiä asioita. Tietty olemaan pää alaspäin ja heittelemään ihmisiä, mutta myös miten vaikkapa pää pidetään kylmänä kuumimmissakin tilanteissa. Sirkus tuo niin paljon onnistumisen tunteita, mutta jotta niitä voi kokea, on pakko kokea myös epäonnistumisen tunteita. Näiden tunteiden jakaminen toisen tai useamman henkilön kanssa, ja niistä selviytyminen yhdessä, antaa totisesti voimia ja uskoa!
Päivätyön ohella sirkusohjauksia ja esiintymisiä
Mulla on päivätyö toimistossa, mutta yritän mahdollisimman paljon jakaa sirkuksen ilosanomaa. Ohjaan viikkotunteja Helsinki Parkour Akatemia- ja sirkuskoululla, vedämme Sasken kanssa ryhmätyöpajoja mm. FinnAcro-tapahtumissa ja esiinnymme satunnaisesti, kun inspiraatio iskee.
On ihan parasta nähdä uusien tyyppien ihastuvan lajiin ja saavan niin paljon iloa elämäänsä siitä!
P.s. Nyt mä harjoittelen voltteja, vipulautaa ja aisaa, enkä pelkää enää olla korkealla.
Päivitetty 10.2.2026 10:52